Joulurauha

Jään joulutauolle, olen sen jo aloittanut vähentämällä viestimiä. Nyt on aika keskittyä somen sijaan täysin olevaiseen (eli kaappien siivoukseen ja Kristuksen syntymään, jotka etäisellä puhdistusmystiikalla nivoutunevat toisiinsa). Saattelen rakkaan lukijakuntani viime vuonna miehelle rustaamani runon myötä joulurauhaan. Nauttikaa valon juhlasta! <3

Takana taakat, ohi on työ

Oksalla onnekas orava syö

Lumiset marjat kermaleivoksilta

näyttävät hieman, on hiljainen ilta

Hiipunut liekki, tuoksu savun

Kynttilä antaa pienen avun

kun hämärässä huoneessa astelen,

avaan Kirjan, sormenpäätä kastelen

Silmäni suljen, matkalle lähden

Katossa kaukana havaitsen tähden

Lähemmäs tähteä, kauemmas aikaa

Harras, uupunut sydän haikaa

Iankaikkisen ikäinen tuo lapsi on

joka syntyy nyt alle kuutamon

Äitinsä varteen nojautuu

Avuton, hauras ruususuu

Kun harteitaan hentoja katselen

Helposti sitä uskoisi en

Että eräänä päivänä niillä saa

Pahuuden painon Hän kantaa

Tuo poika vaikka on viaton

Ei silti siis ole vaaraton

Vaan Kuoleman pelonaihe suuri

Tuo piltti pieni onkin juuri

Silmäni avaan, Kirjani suljen

Tietäen, kotia kohti kuljen

Käperryn kumppanin kainaloon

Katseeni käännän eteenpäin, valoon

Hyvää joulua!

<3 Jeni