Kimallusta käsiin

Näin pikkujoulukauden kunniaksi repäisin ja ostin kimaltavat hanskat Anttilasta. =) Jotenkin niin sievät. Mietin hetken mustien ja noiden viininpunaisten välillä, mutta totesin, että välillä pitää olla rohkea ja valita väri. Joulun alla, jos milloin!

En ole mikään ihmeellisempi kynsitaiteilija, mutta tykkään kuitenkin vähän erikoisempia lakkoja, värejä ja kuvioita näpertää. Alla oleva kimaltava look on sopivan helppo tehdä: pari kerrosta nudea ja kultahippulakkaa päälle!

Blingiä joulukuuta ihanille lukijoilleni!

<3 Jeni

Keskeneräistä kauneutta

Meillä on täällä edelleen puoliksi paljaat seinät olohuoneessa. Yksi ystäväni jo tarjoutui auttamaan tapettien repimisessä, kun kuuli, että projekti on edelleen kesken. Niin, on ollut ainakin kaksi kuukautta. Tuo alempi kerros tapetista lienee kiinni Erikeeperillä, niin työlästä ja tahmeaa poistaminen on. Nyt meillä on höyrystin, mutta hidasta työtä tuo silti on. Haluaisin saada tämän valmiiksi jouluun mennessä. Onkohan se mahdollista? Pitäisiköhän tarttua tarjoukseen ja pitää talkoot? =)

Kaiken keskeneräisen krouviuden keskelläkin jo pikkuhiljaa laittelen joulua. Vaikka koristeet eivät pääsekään vielä lopullisille sijoilleen, en ole malttanut olla ottamatta osaa esille. Jollakin tavalla tämä kauneuden ja karuuden yhdistelmä kiehtookin. Esineet ovat juuri niillä sijoillaan, mille ne on jätetty, eikä turhalle pilkunviilaukselle ole ollut sijaa. Ehkä tunnelma muodostuu rennommaksi, kotoisammaksi, sopivasti uneliaaksi.

Paras esimerkki tämänhetkisestä tunnelmasta.

Tämä on yksi rakkaimpia jouluntuojiani. Ruotsalainen, uskomattoman taitavasti Carl Larssonin maalauksen mukaan tehty pyyheliina on lahja (keneltäpä muultakaan kuin) anopilta.

Pyykkipoikatähden teko tuotti yllättävän paljon päänvaivaa, kun meidän taloudestamme ei millään meinannut löytyä sopivaa liimaa.

Hillittömän ihana villasydän on pehmoinen kuin poutapilvi. Anopilta. <3

Sohvapöytä, tuo toivoton tavarankerääjä. Ilahdutin itseäni eilen ensimmäisellä kanervalla. <3

Laitteletko sinä jo joulua?

<3 Jeni

Joulukoristeita savesta

Jonkun aikaa harkitsin tekeväni soodataikinan, mutta päädyin kuitenkin laiskuuttani ilmakuivuvaan saveen. Ei varmasti ole helpompaa tapaa tehdä kauniita ja persoonallisia keraamisen oloisia joulukoristeita! Nämä varmaan päätyvät kuuseen, kuvailin nyt tuossa viime vuoden kuusessa, joka on toimittanut koko vuoden milloin minkäkinlaista ripustimen virkaa.

Siirsin pitsikuvion nauhasta taikinaan kaulimalla yli. Joissakin olisi kuvio saanut ehkä näkyä vähän voimakkaammin, mutta toisaalta on sekin kiva, että on vähän voimanvaihteluja näissä nuoteissa. ;) Pyöreät on tehty lasin suulla, musiikkiaiheiset piparkakkumuoteilla. Paksu sydän on tietenkin sormin muotoiltu. Tein myös seimiasetelman, pyrin siinä naivismiin ja tiettyyn krouviuteen. En kuvaillut vielä, sillä en ole aivan varma, olenko vielä tyytyväinen. Lisäksi en tahdo millään löytää oikeaa liimaa enkelin pitsisiipien kiinnitykseen. Kuumaliima ei ota kiinni, ja kontaktiliimani on maa niellyt.

Pillillä reikä ja nauha läpi! <3

Jeni

Vanhasta uutta – kranssi

Heipä hei pitkästä aikaa!

En ole ehtinyt paljoa blogimaailmassa liikkua lähiviikkoina, kun tämä tosielämä on ollut sen verran kiireistä. En ole juuri sisustusharrastuksellekaan uhrannut aikaa, ideoitakaan ei ole liiemmin ehtinyt pulpahtelemaan.

Tänään totesimme isännän kanssa, että kanit olivat lopulta tuhonneet rakastamansa tunnelin käyttökelvottomaksi. Rautalangat pongahtivat ulos kankaasta ja aiheuttivat turvallisuusriskin pitkäkorvillemme. Isäntä arveli vievänsä hökötyksen roskiin, mutta minähän en niin vain materiasta luovu! Arvelin, etten ole vielä yhtään jouluista kranssia askarrellut, ja tässäpä tilaisuus!

Nyt seuraakin kuvamatka tunnelista tunnelmanluojaksi:

Tällaisesta tunnelista siis kiemurat, jäykät metallilangat pöllin.

Tässä aloituspaketti: rautalangalla yhteen pingotettu kiemura sekä valkoista ja kultaista spray-maalia. Suihkuttelin metallipohjan rennolla otteella vuorotellen kumpaakin maalia. Jonkin verran alkuperäistä krominkin sävyä jäi näkyviin ja lopputulos on rouhea. =)

Keräilin vähän nauhoja ja koristeita inspiraatioksi.

Päädyin lopulta leikkelemään Eurokankaasta ostamastani nahkatilkusta pari sydäntä. Liimasin kuumaliimalla toiseen sydämeen molemmin puolin pienemmän sydämen: mokkapuolelle tasaisen, ja pintapuolelle mokkaisen. Liitin vielä toisen sydämen alareunaan tuollaisen ihanan kristallin valoa taittamaan. <3

Tässä valmis kranssi. Roikkuu keittiön ikkunan yllä tuosta leveästä nauhasta. Keinohavut laitoin kuumaliimalla leveän nauhan taakse kiinni. Edestä katsottuna havut laskeutuvat kauniisti kranssin kaaren mukaan.

Saapa nähdä, jääkö tuo keittiön ikkunaan, ja jos jää, laskenko sitä vähän vaikka alemmas, että tuo kristalli pääsee valon läpäisemänä oikeuksiinsa. =) Että tällaista pientä kierrätysnäpertelyä. Minusta parasta joulussakin on kestävä kehitys ja itse tekeminen. Vähemmän on enemmän, kun oikein valitsee. =) Olemme tulleet siihen tulokseen miehen kanssa tämän vuoden koristeostostenkin suhteen. Emme aio ostaa runsaasti uusia, vaan valikoida juuri ne mieleisimmät muistuttamaan tulevaisuudessa tästä joulusta. =) Esimerkkinä nyt vaikka tuo Kalevala Korun joulukoriste, joka sopiikin kuin nöpönenä päähän tähän meidän pupurakkaaseen talouteemme. <3 Se juoksentelee nyt eteisessä Jäljet-taulujen välissä, mutta päätynee lopulta aattona kuuseen. =)

Ihanaa joulunodotusta teille kaikille! Me nautitaan miehen kanssa kotikaupungin joulukadun avajaisista huomenillalla. Saatetaanpa käydä vähän joululaulujakin kuuntelemassa. Ja tietenkin jumalanpalveluksessa kuulemassa ihanaa Evenkeliumia tuomiosunnuntaihin.

<3 Jeni

Tiikerimuffinit

Yöleipuri pyöräytti juuri parit pikkutikrut. =) tässä mun taikina, jota käytän lähes kaikkeen, muunnellen:

200 g voita

2 dl sokeria

3 kananmunaa

2 tl leivinjauhetta

2tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan varovasti sekoittaen parissa osassa. 

Tikru: ota taikinasta kolmannes erilleen ja lisää pari rkl kaakaojauhetta.

Lätki taikinat vuorotellen muffinivuokiin, paista 175 asteessa. =) paistoaikaa en oo koskaa kattonu, otan ulos ku ovat kullanruskeita. <3

Helppo ja nopee =P

Makeaa marraskuuta!

<3 Jeni

Himmeli

Suojassa savunharmaiden hirsien

sylissä tuttujen, tummien virsien

Katossa himmeli heiluu

laulujen laineilla keinuu

Uunista tulvahtaa tuoksu lämmin

Sielussa lehahtaa lempeämmin

Katselen ryijyjen riutaa

ne jokaista maakuntaa siunaa

Joulu on tässä

tässä on hyvä

Henkeni seisahtaa

tässä on Pyhä

Huoneessa hehkuvat syvimmät salat

kuulijat kätkevät sydämiin Sanat

Sanoissa Elämä on

hauras, vaan ei voimaton

Herkkä ja kevyt on himmelin olki

vakaimmat kädet ne yhteen solmi

Katossa himmeli heiluu

puheen virrassa keinuu

Joulu on tässä

tässä on hyvä

Henkeni seisahtaa

tässä on Pyhä

Sanasi valo

pimeässä on hyvä

Himmeli seisahtaa

tässä oon yhä

Tänään kirkossa inspiroiduin himmelin muodoista. Voisin yrittää itsekin täksi jouluksi rakentaa jonkinmoisen. Muistan, kun lapsena äidin kanssa yhdessä tehtiin. <3

Tämmöistä joululaulua olen tänään kirjoitellut. Tokikaan tuossa ei montaa riimiä ole, lähinnä äänteellisiä samankaltaisuuksia. Nähtäväksi jää, minkä verran tätä sitten lopulliseen musiikkiversioon vielä hion. Ehkä joku teistä kuulee joskus. =)

Nyt on marraskuu, joten kaikki keinot terveen virkeyden säilyttämiseen on sallittu! Nautitaan kynttilöistä, glögistä ja joulun valmistelusta.

<3 Jeni