perjantai 27. marraskuuta 2015

Keskeneräistä kauneutta

Meillä on täällä edelleen puoliksi paljaat seinät olohuoneessa. Yksi ystäväni jo tarjoutui auttamaan tapettien repimisessä, kun kuuli, että projekti on edelleen kesken. Niin, on ollut ainakin kaksi kuukautta. Tuo alempi kerros tapetista lienee kiinni Erikeeperillä, niin työlästä ja tahmeaa poistaminen on. Nyt meillä on höyrystin, mutta hidasta työtä tuo silti on. Haluaisin saada tämän valmiiksi jouluun mennessä. Onkohan se mahdollista? Pitäisiköhän tarttua tarjoukseen ja pitää talkoot? =)

Kaiken keskeneräisen krouviuden keskelläkin jo pikkuhiljaa laittelen joulua. Vaikka koristeet eivät pääsekään vielä lopullisille sijoilleen, en ole malttanut olla ottamatta osaa esille. Jollakin tavalla tämä kauneuden ja karuuden yhdistelmä kiehtookin. Esineet ovat juuri niillä sijoillaan, mille ne on jätetty, eikä turhalle pilkunviilaukselle ole ollut sijaa. Ehkä tunnelma muodostuu rennommaksi, kotoisammaksi, sopivasti uneliaaksi.

Paras esimerkki tämänhetkisestä tunnelmasta.

Tämä on yksi rakkaimpia jouluntuojiani. Ruotsalainen, uskomattoman taitavasti Carl Larssonin maalauksen mukaan tehty pyyheliina on lahja (keneltäpä muultakaan kuin) anopilta.

Pyykkipoikatähden teko tuotti yllättävän paljon päänvaivaa, kun meidän taloudestamme ei millään meinannut löytyä sopivaa liimaa.

Hillittömän ihana villasydän on pehmoinen kuin poutapilvi. Anopilta. <3

Sohvapöytä, tuo toivoton tavarankerääjä. Ilahdutin itseäni eilen ensimmäisellä kanervalla. <3


Laitteletko sinä jo joulua?

<3 Jeni

8 kommenttia:

  1. Hauska idea tuo pyykkipoikatähti ja pyyhe on kyllä todella kaunis. Mukava anoppi sinulla. :) Ihanaa iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. =) Pyykkipoikatähti on oikein helppo ja kiva, kunhan vain on sopiva liima =D Ihanaa iltaa myös sinulle! <3

      Poista
  2. Tiedätkös. Olen iloinen etyä olen löytänyt blogisi ja sinut. Nyt kun taas jaksan aloitellaan bloggaamista toipilaana, tulen tännekin useammin. On vaan niin ihana nähdä valkoisten valoisuus-kotien seassa myös väriä ja elämän merkkejä. Siis rentoa elämän merkkiä jossa pyyhe on siinä minne se on jätetty eikä viety viikattuna kaappiin.kauniita käsitöitä ja just tollasta löytää tarvitaan missä on kaikkea sekaisin. Sen pitäisi olla joka kodissa lakisääteinen. Heh heh. Meillä niitä on kaksi. Eteisessä ja keittiössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Et uskokkaan, kuinka nuo sanat lämmittivät sydäntä ja nostivat hymyn korkealle. =j Jos ei olisi korvia, karkais varmaan suupielet niskaan saakka! ;) Joo mä oon tämmöinen ecleticin ystävä ja kaipailen haasteita sen verran paljon, että en päästä itseäni helpolla valkoisella, vaikka kaunista se onkin!

      Poista
    2. Eipä valkoista rumaksi voi sanoa, mutta makuja on monenlaisia. Omaan makuuni kotisi kuvat ovat ihastuttavia. Anna hymyn nousta vaan. Se tekee hyvää. :)

      Poista
    3. En ole kasvanutkaan missään vitivalkoisessa ympäristössä, mutta heräsin väreille erityisesti ensimmäistä kertaa mieheni vanhemmilla käytyäni. Ei ole varmaan jäänyt epäselväksi, että anopillani on todella hyvä maku ja ihailen häntä suuresti. Jos joskus tulee tilaisuus, tekisin mielelläni tännekin jutun heidän kodistaan, joka on jotakin aivan huikeaa! Aivan erilainen koti kuin omamme, 30-luvun hirsitalo, jota on nyt omin käsin remontoitu vanhaa kunnioittaen laadulla, kärsivällisyydellä ja silmällä. Molemmat vanhemmista ovat lääkäreitä, ja työympäristönsä vuoksi valkoinen ei lukeudu heidän suosikkeihinsa kodin väreistä. Koti on kuitenkin erittäin, erittäin valoisa: onhan kaikista maailman väreistä olemassa vaalea sävy! Kuin astuisi taiteilija Carl Larssonin maalaukseen.

      Kyllä meidän eteisemme on valkoinen (tosin murrettu, ja aika pitkän mietinnän jälkeen valittu sävy). En millään tavalla itsessään siis vastusta valkeaa, ja esimerkiksi taiteen esillepanon kannalta se on hyvä valinta seiniin. Monesti sen valoisuuden hinta kuitenkin on kovuus ja mielikuvituksettomuus.

      Poista
  3. Jooh valkoinen on ''tuttu ja turvallinen'' valinta. Näin vuokranantajan vinkkelistä skandinaavinen valkoinen sisustus miellyttää suurta osaa vuokralaisista tai ainakin se aiheutta vähemmän närää kuin ruusutapetti :-) Itselle valkoisen käyttäminen sisustuksessa johtuu siitä, etten tosiaankaan osaa käyttää värejä, siinä on musta sitä sisustamisen taitoa kun osaa yhdistellä värejä ja erilaisia materiaaleja rohkeasti. Ja onhan toki kaamoksella oma vaikutuksena, mutta kuten sanoit, valoa voi tuoda muutenkin kuin suosimalla kliinisen valkoisia pintoja! - P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on totta, että vuokra-asunnon kannattaa ennemmin olla valkoinen kuin mikään silmiinpistävä. Nyt kun me ollaan tätä kämppää rempattu, oon tullu itsekin valinneeksi paria eri valkosta ja hyvin vaaleaa harmaata vähän tulevia asukkaitakin silmälläpitäen. =) väriähän saa toko kalusteilla ja tekstiileillä ihan kivasti!

      Poista

Heitä rohkeasti lappu luukusta sisään! =) Aina on kiva saada kirje tai kortti. <3