Sisustuksen alkeet aloittelijalle

Ajattelin tehdä pienen koosteen teille niistä perusvinkeistä, joilla saa kodin ilmeestä rauhallisen, mutta persoonallisen. Tässä siis perusasioita sisustuksesta:

Panosta eteiseen, se on kotisi käyntikortti. Vieraat näkevät ensimmäisenä eteisesi. Huolehdi, että naulakkotilaa on riittävästi ja säilytys on organisoitu hyvin. Eteisessä on hyvä olla myös jokin istuin eritoten vanhempaa väkeä silmälläpitäen, kengännauhojen solmiminen on miellyttävämpää. Jos löydät jostakin kauniin kenkälusikan, kerro minullekin!

Siisteys on paras sisustuselementti, ja tähän reseptiin kuuluu olennaisimpana riittävä määrä säilytystilaa. Kun kaikilla tavaroilla on paikkansa, ne pysyvät helpommin järjestyksessä. Tee itsellesi rutiini tavaroiden palauttamisesta heti käytön jälkeen paikalleen. Pienille esineille on hyvä olla omat laatikkonsa ja rasiansa kaapeissa, niin ne pysyvät hyvin kurissa ja nuhteessa. Kaiken ei tarvitse olla näkyvillä: mitä paremmin saat tavaroita piiloon, sitä rauhallisempi kodin vaikutelma on, ja sitä helpompi pintoja on pitää puhtaina. 
+VINKKI: Jos koti on sittenkin kaaos, lelut ympäri lattioita ja kaveri soittaa piipahtavansa siinä puolen tunnin sisällä? Yllätysvieraiden varalta on hyvä olla olemassa koreja tai sieviä kasseja, joihin irtotavarat saa muutamassa minuutissa piiloon katseilta. Kunhan muistat myöhemmin purkaa nämä pikapiiloissa olevat tavarat oikeille paikoilleen! Tiskit on helppo piilottaa tiskikoneeseen tai altaaseen, hätätapauksessa vaikka uuniin ;)

Huonekalut irti seinästä. Jaa huonekalut mieluiten tasaisesti huoneeseen. Seiniä pitkin kiipivät tavarat saavat tilan vaikuttamaan tiukalta ja sotkuiselta, eikä se saa hengittää. Mieti tilan funktiot. Esimerkiksi olohuoneessa TV:n katsominen (sekä valo että tuolit), seurustelu, pianon soitto, kahvittelu, lukeminen,… Asettele huonekalut ilmavasti ja varmista, että kulku niiden lomitse on helppoa. Suomalaisissa asunnoissa huoneet ovat verrattain pieniä, joten jos yhdellä huoneella on monta funktiota, kannattaa huomioida myös käytännöllisyys: Kuinka pujottelet kahvikupin kanssa sohvien ohi parvekkeelle nauttimaan kevätsäästä? Jos kaikkia huonekaluja ei ole mahdollista (eikä tarkoituskaan) sijoittaa keskelle lattiaa, irrota niitä seinästä edes vähän. Usko tai älä, jo  muutama sentti ilmaa sohvan selkänojan ja seinän välissä tuo tilantuntua.

Mittasuhteet. Yritä pitää huonekalujen mittasuhteet samoina. Kun koot ovat tasapainossa, kokonaisuus on kurottu yhteen ja miellyttää silmää. Symmetrisyys on kaunista, ja saa kokonaisuuden pysymään selkeänä ja siistinä.

Itselleni elektroniikka tuottaa päänvaivaa. Langattomat ja rakenteisiin upotetut versiot yleistyvät jatkuvasti, mutta jos budjettisi ei salli koko kattauksen uusimista, saat johdot kätevästi piiloon niille tarkoitettuihin koteloihin. Kaiuttimet on hyvä asettaa mahdollisimman kauas toisistaan ja sopivalle korkeudelle hyvän stereoefektin aikaansaamiseksi. Huomioi TV:n tai valkokankaan asettelussa ikkunasta tulevat heijastukset ja tarvittaessa taustavalo helpottamaan katselukokemusta. Itse käytän taustavalona peilipallon kautta lankeavaa spottia, joka säästää silmiä kirkkaalta televisioruudulta ja tuo samalla leffailtaan tunnelmaa. Käsikin löytää sipsikulhoon helpommin kuin pimeässä.

Liika on liikaa. Mieti, mitä todella tarvitset. On viisaampaa valita joitakin hyvin suunniteltuja, kauniita käyttöesineitä, kuin hukuttaa asunto koriste-esineisiin. Mikäli et ole himosiivooja, on hillittömässä lasifiguurikokoelmassa aika paljon pölyjen pyyhkimistä, ja kokonaiskuvasta voi tulla tukkoinen, sotkuinen ja sekava. Jos olet keräilijä, sommittele esineet vaikkapa yhdeksi kokonaisuudeksi vitriiniin tai väljästi avohyllylle, tai tee tauluistasi tasapainoinen kollaasi vaikkapa matalan senkin tai tv-tason ylle. 

Pyri pitämään kokonaisuus minimalistisena, äläkä tee sisustuksen(kaan) suhteen heräteostoksia. Osta vain, jos rakastat. Moni tekee sen virheen, että ostelee yksittäisiä kivoja ja nättejä sisustusesineitä, muttei lopulta tiedä mihin ne laittaisi, tai miten ne saisi sopimaan yhteen. Parhaita sisustusesineitä ovat ne, jotka kertovat sinusta. Ota ilo irti soitinten ja maalaustarvikkeiden kauneudesta, tee sommitelma työkaluista tai nosta polkupyöräsi seinälle.

+VINKKI: Jokainen osaa maalata! Maalaa vaikka yhdellä tai kahdella mieleiselläsi sävyllä itse omat sisustustaulusi – saat juuri oikeat sävyt eikä kenelläkään ole taatusti samanlaista. Anna oman kädenjälkesi näkyä, vaikka kirjaimellisesti: voit esimerkiksi painaa kaikkien perheenjäsenten kämmenenkuvat kankaalle.

Käytä mielikuvitustasi ja lisää ripaus pilkettä silmäkulmaan! Tässä Decorating Your Small Spacen esittelemässä pehmolelusäilössä yhdistyvät erinomaisella tavalla huumori ja käytäntö. Itselläni on tapana lisätä sisustukseen aina jokin pieni leikkisä yksityiskohta. Vältä tässäkin ylilyöntejä, ettei kokonaisuudesta tule mauton tai lapsellinen (paitsi jos kyse on lastenhuoneesta!)

Monet rakastavat koristetyynyjä, ja niillä onkin suuri vaikutus tilan viihtyisyyteen. Tässäkin olisi kuitenkin hyvä pitää kohtuus, vaikka se vaikeaa onkin. Olen todennut, että erityisesti miesväki kokee raskaana raivata itselleen istumatilaa, kun tyynymeri valtaa sohvan. Valitse yhteensopivat värit ja kuosit, joilla piristät tilaa. Voit vaihdella kaikkia niitä ihania päällisiä pitkin vuotta, kaikkien ei tarvitse olla esillä yhtä aikaa. Jos haluat muhkean, ryhdikkään ja kalliin oloisen fiiliksen, laita hieman päällistä isompi tyyny sisään. Näin kangas ei lötkötä ja tyynyt pysyvät ojennuksessa sisustuslehtien tapaan ilman jatkuvaa pöyhimistä.

+VINKKI: No one puts the baby in the corner. Tyylikäs ilme syntyy asettelemalla tyynyt sohvan linjan mukaisesti, eikä välttämättä viistosti nurkkiin "häpeämään".

Erilaisilla kankailla ja pinnoilla voi luoda etäisyyksiä ja rytmejä. Tanakat tyynyt ja tumma, metallinhohtoinen päiväpeitto ryhdistävät muutoin romanttista sänkyä.

Älä säästä verhoissa. Ne kehystävät paitsi ikkunoitasi, myös koko huonettasi. valitse täyspitkät verhot, äläkä säästä turhaa päärmeissä. Suuremman oloiseksi saat sekä tilan että ikkunat, kun ripustat verhot katonrajaan. Rypytysnauha auttaa saamaan verhoihin kauniit ja siistit laskokset. Mitä enemmän raaskit kuluttaa kangasta, sitä laadukkaammat ja paremmin laskostuvat verhot saat. Ja seuraava neuvo nousee yli kaiken muun mainitun: SILITÄ VERHOT AINA!

Älä pelkää kangasta myöskään lattialla. Liian pieni matto saa tilan näyttämään irralliselta ja sekavalta. Perussääntönä voi pitää, että samaan kokonaisuuteen kuuluvat huonekalut tulisivat mahtua samalle matolle. Jos koko sohvasi ei mahdu maton päälle, aseta vähintään etujalat reilusti matolle niin, että ainakin mattoa on ainakin 20 cm niiden takana. Voit myös asetella useamman pienemmän maton limittäin yhden ison maton sijaan. Itse olen suunnitellut tulevan asuntomme rumien lattioiden peitoksi pitkistä räsymatoista "punottua" valtavaa mattoa, sapa nähdä. Vältä pitkiä ja kapeita käytävänmattoja eteisessä. Harvaan tilaan se yleisin 80 cm leveä luikero on oikeasti sopiva, se monesti vain korostaa eteiskäytäväsi kiitoratamaisuutta. Valitse mielummin vaikka kaksi eri mallista ja yhteensopivaa mattoa pitkänomaiseen huoneeseen. 

Tässä meidän käytävämäisessä eteisessämmekin toimii parhaiten reilun kokoinen matto (leveys 150cm), joka tekee tilasta huonemaisemman. Katonrajaan sijoitetut hyllyt nostavat katseen ja saavat huoneen vaikuttamaan korkeammalta ja tilavammalta.

Iloa keväisiin sisustuspuuhiinne! 
<3 Jeni

Kevättä kattaukseen

Minulla on tässä ollut hetken ongelmaa kameran suhteen. Ihan pientä vain, patterien laturi ei toimi ja laiskottaa. Niinpä välinpitämättömänä ja röyhkeänä julkean jälleen piinata teitä miten sattuu sojottavilla kännykkäkamerakuvillani. Ottakaa tämä nyt tällaisena coolina somekauden pikselimaniana, kiitos! ;)

Ihanaa saada vähän päivitettyä kevättä kattaukseen. Nyt vasta alkoi joululta jäänyt paljettikaitaliina tuntumaan liialliselta ja likaiselta. Takaisin nuo iki-ihanat mustat ja helposti puhdistettavat tabletit, jotka saavat minkä tahansa kattauksen näyttämään yksinkertaisella tavalla kauniilta ja ajankohtaiselta. Hyvältä maistuivat perunamuusit narsisseja ihastellessa. En ole ollut mikään yellowin ylin ystävä, mutta näin keväällä se on alkanut minunkin silmääni miellyttämään raikkaudellaan ja särmikkyydellään. Tehoväri, mikä tehoväri! Lapsenomainen ja pitkäkorvaisiin omiani myöten rakastunut sieluni lepää noita Pentikin serviettejä katsellessa. Haen monesti näissä sisustusjutuissa jonkin silmäniskun mukaan kokonaisuuteen, ja tämä edustaa nyt tässä kattauksessa tätä leikkisyyttä. Pääsiäinen on ihanaa aikaa, kun saa oikein luvan kanssa ripotella kaikkialle pupusia! <3

Päivitin vitriiniinkin vähän uutta, minimalistisempaa ilmettä. Esillä Arabian Kosmos -astiastoa, käsin maalattua alkuperäistä. Isäni noita mokkakuppeja on nuoruudessaan ilokseen ostanut, ja itse olen myöhemmin löydöilläni täydentänyt settiä teekupeilla, tasseilla ja kermakolla. Noihin en ihan helpolla kyllästy, olen ainakin kymmenen vuotta jaksanut nauttia noiden läsnäolosta elämässäni. <3

Teekuppien tasseja vuodelta -67, mokkakuppeja -68 ja kermakko -70.

Raikasta ja maatanäyttävää maaliskuuta ihanille lukijoilleni!
<3 Jeni

Simppelisti söpöä

Voisin pitkästä aikaa nakutella vähän lifestyle-juttuja. Olen tässä viettänyt aikaa tyttömäisten juttujen äärellä ja nauttinut sydämeni kyllyydestä kaikenlaista hyvää ja kaunista.

Olen hiljattain innostunut huulten contouringista, kevyestä ylirajailusta ja huulipunista. Viime kesästä asti on tullut varsinkin jälkimmäisiä harrastettua monissa sävyissä. Nyt toivoisin löytäväni vielä tarpeeksi tumman nudevärin, joka vastaisi mahdollisimman paljon omien huulteni sävyä kuitenkin rikasten sitä. Allaolevan kaltaiset lähes ihonsävyiset kokeilut eivät ole niinkään mieleeni, vaan muistuttavat liikaakin puuterisista teiniajoista. ;) Toki vaaleat sävyt tuovat huuliin muhkeutta. Olen melko tyytyväinen tässä asiassa alahuuleeni, mutta ylähuuli saattaisi välillä kaivata vähän boostia. =) Se seikka ei tuossa kuvassa näy, sen verran on hyvin onnistunut tuo rajailu ja onhan tuo muutenkin aika hämyinen otos… Tokihan olemme kaikki kauniita tällaisinamme! Joskus on vain hauska pukea kasvotkin vähän "eri vaatteisiin".

Ostinpa omakseni tässä päivänä eräänä Ted Bakerin penaalin. =) On niin syötävän söpö, etten kestä! Hyvä, kun saa luennolla keskityttyä mihinkään, kun silmä lepää tuossa kaunottaressa. Oi että!

Harvemmin löydän mitään noista perus ketjuista, mutta sitten kun löydän, olen iki-ihastunut. H&M:ltä ostin 100% kierrätetyistä materiaaleista tehdyn villakangastakin hillitömään alehintaan. Siitä on nyt tullut ulkoilun ilo. Jäin vähän kaihoamaan myös tuon erästä tunikaa koristavan koirakuosin perään, mutten ole vielä päätynyt moista hankintaa tekemään. Aina ei tarvitse saada mitä haluaa, eikö vain? =) Joskus omasta mieliteosta kieltäytyminen voi koitua jollekin toiselle vielä suuremmaksi siunaukseksi (tämä olkoon ylevin paastonajan lauselmani blogissa tänä keväänä).

Pidän kotonani tyttöjenillan tulevana lauantaina, ja olen valinnut alla olevan toteaman vähän tapahtuman teemaksi tai jonkin sortin voimalauseeksi. Meillä on oikeus nauttia naiseudestamme, mitä se ikinä kunkin persoonallisuuden kohdalla tarkoittaakaan. Olemme tarkoituksella juuri sellaisia yksilöitä kuin olemme, ja meillä jokaisella on paikkamme, jota kukaan muu ei voi täyttää.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoilleni, olit sitten tehty suolasta tai sokerista! ;)
<3 Jeni

P.s. Mitäs pidät blogin uudistuvasta ilmeestä? Joitakin muutoksia vielä vireillä, mutta suurimmathan ovat jo tässä nähtävillä… =)

Tuolisuunnitelmia

Heti, kun löydän kaupungista paikan, jossa voi käydä sahaamassa, passitan puolison nikkaroimaan… =)

Muistatkaahan levätä, on lepopäivä!

<3 Jeni

Toisen oven taakse

Minulla on ehkä yllättäväkin uutinen.

Olemme asuneet 19 kuukautta Oven nro 27 takana. Tämä on ollut ihanaa aikaa! Rakastan tätä kotia niinkuin kotia voi vain rakastaa. Kun muutimme, olimme olleet vain puoli vuotta naimisissa ja 75 neliön kolmio oli linna edellisen asunnon, 35 neliön yksiön jälkeen. Kuten olen kertonut, aloimme tehdä alkusyksystä asuntoon muutoksia, ja sitämyöten paikka on päässyt aivan eri tavalla oikeuksiinsa kuin ennen. Tuntuu, että tilaakin on tullut lisää, ja rakastan tuota eteistäkin kaikesta kotoilevasta sydämestäni yhä. Sekä kylpyhuoneeseen että olohuoneeseen tulee lähipäivinä vielä viimeinen maalikerros ja sitten olemme valmiit. Valmiit mihin?

Niin. Ripustamaan ehkä tauluja? Nauttimaan täysin siemauksin työmme tuloksista ja valikoiduista sävyistä? Ostamaan vihdoin sen Stonen timantiksi sormukseen, pisteeksi iin päälle?

Muuttamaan.

Minne? Miksi? Lähemmäs keskustaa, edullisempaan. Olen tällä hetkellä oikeasti surullinen. Kun katselen ympärilleni, silmiäni alkaa kirvellä. En tiennyt, että asuntoon voisi kiintyä näin, en tiennyt, että puitteet ovat niin suuri osa kotia. Kaikki se työ, jota olemme tämän eteen tehneet, kaikki kiireiset aamut, hitaat iltapäivät… Matkalaukun laskeminen eteisen lattialle pitkän matkan jälkeen, sälekaihtimien avaaminen aurinkoisena sunnuntaiaamupäivänä… Pupuvauvojen ensimmäinen tutkimusretki olohuoneen karvamatolla, jokainen huone täynnä puheensorinaa ja ystäviä… Paukkuvat ovet, suudelma selkä seinää vasten. Minä en halua lähteä.

Ja toisaalta haluan. Se on järkevää. Olemme opiskelijoita kuitenkin vielä useamman vuoden, ja kaupungin asunto keventää kertyvää lainataakkaa. Meillä tulee olemaan vielä loppuelämä aikaa asua jos jonkinmoisessa palatsissa. Työt, koulu, seurakunta, kaikki on lähellä. Enää ei jää kodin suloisten seinien sisään vain siksi, ettei jaksa raahautua kilometrien päähän loskassa ja märässä, tuulisessa lumisateessa.

Isäntä lupasi, että viimeistään silloin saan sen stonen. Täytyy kyllä sanoa, että saan laittaa kaiken mielikuvitukseni peliin, että saan asunnosta kauniin. Voi olla, että jokunen asumiskuluissa säästetty euro tulee kulumaan esimerkiksi mattoihin, joilla sen muovimaton epätoivoisesti peitän.

Entä blogi? Muutamme vappuna, joten siihen saakka päivitän sieluni kyllyydestä kuvia remontin valmistumisesta ja varmaan jokaisesta nurkasta ja nappulasta. Tässä on kuitenkin välissä vielä esimerkiksi pääsiäinen, joka on kivaa aikaa sisustuksen kannalta. Tiedän, etten ole panostanut blogiin tarpeeksi tänä vuonna, ja sille on useampi syy. Suurin syy on kuitenkin opinnot, jotka vyöryvät niskaani. Luulisi, että jossakin kohtaa helpottaisi, mutta näin keväällä tahti senkun kiihtyy.

Nimi pysyy ennallaan. Olkoon se vaikka joku todella syvällinen merkki siitä, että sydämeni jää aina tänne. Ehkä saatte seurata taistelua uuden kodin laittamisen kanssa, ehkä elämä lähtee vetämään blogiakin mukanaan erilaisille osa-alueille. Eihän sitä tiedä, voihan tämä olla kaivattu muutos. Luulen, että kevään mittaan tarkistan ulkoasuakin taas ehommaksi. =)

Tulevassa kodissamme tuo ulko-ovi lienee kaunein asia. Olen monelle jo vitsaillutkin, että sitä voi sitten tuijottaa ahdistuksissaan tai keskittyä ahkeraan käyttöön. =D Ettei meille kenellekään jää sietämättömän paha mieli, voisin ladella muutamia miellyttäviä faktoja tähän lopuksi:

• Meille tulee oma sisäänkäynti. Se luo yksityisyyttä ja helpottaa koiramme ikuista vihaa rappukäytävän ääniä kohtaan.
• Olen tutustunut täällä naapureihimme ja he ovat mitä parhaimpia. En tule kuitenkaan olemaan pisaraakaan surullinen siitä, että tuleva talo on kaksikerroksinen ja asumme ensimmäisessä kerroksessa päätyasunnossa. Tämä ovihan löytyy neljännestä kerroksesta, ja piinaamme pariakin seinänaapuria alapuolella asuvien lisäksi. 

Olemme jokaisen rauhaarakastavan kauhu: emme biletä, mutta Isä meidän saattaa kaikua melko myöhäänkin illalla kuuden ihmisen voimin, eräs emäntä harjoittelee viulunsoittoa (vieläpä aika aluillaan koko harrastus), musiikki soi, koira haukkuu, puput kalistelevat aitauksen seiniä, kävelen puukengät jalassa pitkin portaita ja imurointi tulee mieleen aina vasta illalla. Yritämme parhaamme, mutta olen melkoinen kailottaja.

• Säikähdin ensin, että mihinkäs nuo parvekekalusteen joutuvat, kunnes selvisi, että meillä on maatasossa kyllä oma pieni maaterassi tai pihanoloinen. Sen näkee ehkä paremmin keväämmällä, että minkä kokoinen. Heti kahta neliötä isompaan voisi tehdä jonkinmoisen aitauksen pupuille kesäksi… <3
• Kuuden kilometrin sijaan yliopistolle on matkaa enää vain kilometri.
• Keittiö on olohuoneen vieressä ja avoin. Olen haaveillut tupakeittiöstä ja ajatellut sitä nykyisen kotimme ainoana miinuksena, että keittiön ja olkkarin välissä on käytävä, joka erottaa emännän vieraista ja syötävät lautapelien pelaajista. Uuden asunnon pohjassa on se hienous, ettei ole kyse varsinaisesti tupakeittiöstä (joka monesti näissä pienissä kodeissa vie tilaa olohuoneelta), vaan suuresta oviaukosta, jonka saa halutessaan haitariovella kiinni. Ehkä vähän vanhanaikaista, mutta niin kätevää!
• Vaikka maalaaminen tekikin ihmeitä, kyllä laatoitettu kylppäri aina 70-luvun peltiseinät päihittää…

Kiitos teille seurasta, kommentoikaa ihmeessä mitä mieleenne ikinä juolahtaakaan, aiheesta tai sen vierestä. =) Puspus!

<3 Jeni

Risiiniripset kahden viikon jälkeen

Heipä hei!

Aloitin kaksi viikkoa sitten lisäämään ripsiini iltaisin risiiniöljyä. Tämän päivän kuvassa mulla on luomiväriä ja taivutin vähän ripsiä, mut ripsaria ei ole. Päätin olla tän kuurin ajan tauolla senkin käytöstä. Tiedä häntä taas, mutta laitetaan nyt tosiaan tämänaamuinen otos ja alle nuo aloituskuvat niin voidaan yhdessä ihmetellä ja arvuutella. Sen verran sanoisin itse, että näkyy selkeästi tulleen lyhyitä ripsiä sekaan kasvamaan, kun tähyilee itse. Sitä en osaa kuitenkaan sanoa johtuuko tämä luonnollisesta vaihtumisesta vai onko tämä sitä tuuhenemista...

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

<3 Jeni