Tähtitaivas

Illat pimenevät sen verran, että olen taas alkanut pitämään peilipalloon kohdistettua spottia olohuoneen valaistuksena. Pyörivä pallo aiheuttaa migreeniä, mutta paikoillaan se rauhoittaa tunnelman planetaariomaisen hiljaiseksi. Välillä on somaa, kun päästän puput olohuoneeseen pomppimaan, ja hämärässä huoneessa kaksi hännäntupsua valkoisina täplinä satojen muiden joukossa pomppii pitkin lattiaa. Jotenkin tässä alkaa jo taas joulua odottamaan, kun kynttilöitä sytyttelee ja steariinintuoksu sekoittuu kanelitankoihin…

Rauhallisia hetkiä lokakuullenne! <3

Jeni

Vanhasta uutta – eteisen kirjahyllyt

Jippii! Sain lopultakin eteisen katonrajaan kirjahyllyt! Kuten aiemmin mainitsin, hyllyt ovat pohjoiskarjalaista lautaa, joka on purettu satavuotiaasta riihestä. Ne on pätkitty ja laitettu pidikkeiden varaan omina ihanina mutkikkaina itseinään. <3 Yksinkertaista, mutta ah niin kaunista. =) Pieni rustiikkinen pilkahdus muuten melkoisen valkoisessa tilassa.

Pitkälle hyllylle mahtuu reilusti kirjoja, mutta toistaiseksi asettelin sinne hieman sävyittäin suosikkiklassikoitani.

 Mustalla puolella Sinuhe, Tanak, Taru sormusten herrasta ja Shakespearen koko tuotanto. Valkoisella puolella mm. Pikku prinssi ja joitakin kuvateoksia, kuten Muistoja, kuvia Carl Larssonin maailmasta (lahja anopilta, jaamme ihastuksemme ruotsalaiseen taiteilijaan)

Voisin tässä nostaa pari yksityiskohtaakin erityisemmin esille, nyt kun muistan:

  Halusin säilyttää laudan alkuperäisen muotokielen, se on niin koskettavan aaltoileva ja rustiikkinen. Näyttää raikkaalta valkoista galleriaseinää vasten.

 Tässä tämänhetkiset suosikkikorkkarini Ralph Laurenilta. Rakastan niitä niin paljon, että on pakko pitää esillä, että saan katsella niitä aina ohi kulkiessanikin. Niille tulee myöhemmin nurkkaan ihan oma hyllynsäkin. Toistaiseksi saavat levätä mieheni tekemällä jakkaralla. Täytyy hehkuttaa noita hänen puukäsitöitään, ja olen tilannut jakkaroita ja tuoleja loputtomasti lisää. Tyylipuhtaita ja käytännöllisiä esineitä. <3

Tässä on ihan omaa taidetta vuodelta 2011. Satuin maalaamaan ystäväni kalastamassa kesällä, kun heidän koko perheensä vieraili mökillämme. Tuo oli viimeinen kerta, kun näin hänen isänsä, joka menehtyi onnettomuudessa vielä saman vuoden talvena. Kuva on minulle kovin rakas ja sen ikuisuutta henkivä vesiaihe rauhoittaa, kun saavun eteiseen, vaikka takana olisikin vilkas päivä tai pitkä matka.

Prins Eugenin Waldemarsuddekrukan™ on lahja anopiltani. Hän on tuonut näitä itseasiassa jo kaksin kappalein, toinen onkin käytössä. Ruukku on oiva paitsi kukkasille, myös kaikenlaiseen säilyttämiseen ja eittämättä kaunis ihan itsessään. Rakkaalla mieheni äidillä on pettämätön maku, ja tämä ruotsalainen kaunis klassikko on vahva todiste siitä.  

Ihana kirpparilöytöspottini valaisee eteisen tauluja ja saa karulla kauneudellaan minut aina hymyilemään. =)

Vaikka tämä ei olekaan eteisessä, voisin mainita sen samalla. Tämä taiteilijan signeeraama, käsin valmistettu  kynttilänjalka (Westergaard & Kovacs) on niinikään appivanhemmiltani. He ostivat tämän meille kihlalahjaksi jo ennen kuin olimme kihlautuneetkaan, niin varmoja he olivat onnellisesta lopustamme. <3 He olivat oikeassa. Voin täydestä sydämestäni sanoa, että niinkuin minut on tarkoitettu yhteen mieheni kanssa, niin on kyllä hänen perheensäkin kanssa. <3

Tässä näkyy vielä paremmin nuo hyllyjen paikat. Laitoimme kaksi hyllyä rinnakkain makuuhuoneen puoleiselle seinälle, ja yhden vastakkaiselle. Tuolla oikeanpuoleisella seinällä vaatekomeron ovi katkaisee seinän, ja minun silmääni toiselle puolelle laitettu hylly vähän tasoittaa ilmettä.

Mitäs pidätte? Vielä, kun löytäisin uudet lamput tuonne kattoon ja naulakon… Ja saisin toisen puolikkaan sisusteltua (kyllä, eteinen on iso)… ;) Ainakin toinen matto pitäisi saada, ja ovia maalata. Tässä välissä koitetaan tosin saada olohuone ja kylppäri maalattua. =j Pikku hiljaa kohti unelmien kotia!

<3 Jeni

p.s. Tämä postaus on mukana lokakuun viikonlopun linkkiringissä. =)

Pientä purtavaa

Välillä minussa herää yöleipuri. Kello kymmenen jälkeen, kun talossa on hiljaisuus, on pakko saada sormet taikinaan. Kerran vatkasimme kananmunia ja sokeria vuorotellen miehen kanssa puoli tuntia käsin, kun oli saatava unelmatorttu yhdeltätoista.

Olin jo aiemmin tekaissut päivälliseksi pitsaa meille ja vierailevalle ystävälleni, mutta piti taas saada pullat pyöräytettyä puolilta öin. No, ei se voisilmiin jäänyt, vaan äsken otin viimeisen satsin voileipäkeksejä uunista ulos. Nokun pitsanteosta jäi hyvää homejuustoa yli!

Että semmoista kukkumista.

Näitä melkoisen kokoisia, halkeilevan herkullisia voisilmiä tuli pellillinen <3

Tein myös pellin täyteen tämmöisiä solmuja. Äitini tapaan voitelen pullat aina paistamisen jälkeen kahvi-voi-sokeriseoksella. Pullista riitti sitten pakkaseenkin vierasvaraksi.

Näistä olisi voinut tehdä ohuempiakin.

Nuo voileipäkeksit on helppo tehdä, ja ovat happamattomia, eli sopivat vaikkapa pesachinakin rouskuteltaviksi. =)

6 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä
ripaus suolaa
öljyä

Tee taikina ja kaulitse se ohuen ohueksi. Leikkaa veitsellä tai muottia käyttäen sopivan kokoisia ja muotoisia keksejä, voitele öljyllä ja paista n. 20 min 200-asteisessa uunissa. Vahdi, sillä palamisaika ;) riippuu keksin paksuudesta.

Ihania herkkuhetkiä teille, mitä ja mihin aikaan leivoittekaan!
 <3 Jeni

Vintage-unelmia

Olen etsiskellyt jonkin aikaa olohuoneeseen nojatuoleja. En olisi koskaan osannut uneksiakaan mainitsemani  Rolf Benzin leposohvan kaltaisesta löydöstä, mutta se hieman muutti muita sisustussuunnitelmia tullessaan. Metsästin pitkään ensimmäisen kuvan kaltaisia perinteisen suoralinjaisia 50-luvun tuoleja tuloksetta. Kun luovuin tuosta suunnitelmasta, niitä alkoi ilmestyä vähän joka paikasta – useimiten keinonahkaisina tosin. En ole kovinkaan innoissani suuremmasta verhoiluprojektista, joten enpä moisia kelpuuttaisi siltikään…

Tällä hetkellä nojatuolien suhteen olen siis hyvinkin avarakatseinen ja vastaanottavainen. Olen kuitenkin korviani myöten ihastunut hiljattain safarituoleihin, ja sellaisen ottaisin kyllä tänne milloin vain! Jos tekisin yhtä onnekkaan löydön, kuin Form Follows Function -blogin Tuija (yksi lemppareitani ja ehdottomasti vierailemisen arvoinen blogi, sivumennen sanoen), olisin kyllä valmis pieneen projektiinkin!

Tällaista suunnittelin ensin. Olen kuitenkin luopunut tuosta ideasta.

Ehkä kalusteonnetar suosii minua vielä kerran… <3

Saattaisin kelpuuttaa tämän Ikean Ekenäset -tuolinkin…

Tämä on aivan ihana! Rakastan muotoilua, sävyä ja koristenappeja myöten.

Tämä kuva on One Chair Is Not Enough -blogista, josta löydätte erään itseäni perehtyneemmän ja kovin lahjakkaan "tuolihullun" mietteitä. =)

Jaa toki oma sisustusunelmasi!

<3 Jeni

Design-unelmia

Minulla on jo joululahjatoive. Laskeskelimme miehen kanssa, että jos oikein säästäisimme, saisimme tuon iki-ihanan Kartellin Stone-jakkaran parinkin kuukauden päästä, mutta miksipä ei sitten samalla odottaisi jouluun? Ei tarvitsisi niin tiukalle laittaa vyötä, vaikka tarkoituksenani olisikin saada muutamaa reikää tiukemmalle omaa vyötärönympärystäni. Meni siihen nyt sitten kaksi tai kolme kuukautta, tuo kaunistus olisi kuitenkin suunnitelmissa. Rolfin divaanimaisuuden vuoksi tarvittaisiin toisellekin puolelle edes jonkinmoinen laskutaso isännän kahvikupille, ja tuo Stone voisi toimia hyvinkin sellaisena. Tai missä vain, on se niin kaunis. <3

Kuin kristalliaarre <3

Kartellin Louis Ghost on pyörinyt mielessäni niinikään jonkin aikaa. Ihastuin alkujaan Igloo-tuoliin, mutta tänään HB-Homessa inspiraatiokierroksella tykästyin tuohon nojatuoliin entistä ankarammin, kun sen livenä näin. Tuon ajatuksen täytyy kyllä kypsyä vielä tovi…

Kummituksen lailla läpinäkyvä istuin on tuore tulkinta barokkiajan tuolista.

Vita EOS on ihana, tanskalainen valaisin, joka on valloittanut minunkin sydämeni. Ehkä vielä joskus saamme tuon makuuhuoneeseemme killumaan. <3

Höyhensaari.<3

Aikamoinen säästäminen siinä sitten onkin. Onneksi on loppuelämä aikaa!

Jeni

Romantiikkaa

Eilen 5.9. tuli kaksi vuotta siitä, kun kihlauduimme. Kävimme sen kunniaksi ensin leffassa ja sitten syömässä samaisessa ravintolassa, johon nykyinen puolisoni vei minut syömään tuona ihanana iltana. Kyseessä on tunnelmallinen ja tasokas Fine Dining -ravintola KieloKäymme kokemassa elämyksiä siellä suunnilleen kerran puolessa vuodessa, kihla- ja hääpäivinä. Kuten kaikki muutkin tähänastiset Kielo-iltamme, oli eilinen täydellinen.

Tänään tuo ihana mies vielä kiikutti minulle kukkia kaksi punttia. Hän kyllä tietää lempiruusuni: kaikki hennot pinkit, roosat ja vaaleanpunaiset Aquasta Saphiriin, valkoiset Avalanchesta ihanan vihreään Jadeen.Tänään sainkin molempia, minä onnen tyttö! Päädyin sekoittamaan värit 7:3, ja sain ihanat maljakolliset keittiöön ja olohuoneeseen. Laitoin olkkarin kimpun kuvattavaksi lattialle verhon kanssa, ja huomasin sitten, että se saa oikeastaan jäädäkin siihen. Kiva, kun on vähän tasoeroja.

Aaltomalja on aina vähän luovuutta vaativa tuossa varsinaisessa käyttötarkoituksessaan. Ensin teinkin kukkien tueksi kirkkaalla teipillä ristikon maljakon suulle (loistava kikka, kun haluaa säätää maljakon kokoa tai tehdä sitomattomasta kimpusta runsaamman oloisen), mutta päädyinkin lopulta antamaan niiden retkottaa rennosti vasten reunan mutkaa. 

Ehkä poimin luonnosta vihreitä ja myöhemmin vielä sidon osan noista. Olen vähän kaivannut tänä kesänä kukkakauppa-aikojani.

Ruusuista pyhäpäivää! <3

Jeni

Syksy tulee keittiöönkin

Olen päivittänyt kattausta pariinkin kertaan kesän mittaan, ja nyt se alkoi jo kaipaamaan vähän syksyisempää ilmettä. Pikkuisilla jutuilla saa aikaan sopivasti vaihtelua.
   Pöytä on varmaan melkolailla Suomen ikäinen. Sain sen vanhemmiltani, ja se on heille päätynyt kesämökin oston yhteydessä, kun myyjä jätti enimmän osan kalusteista kohteeseen. Sieltä löytyi muitakin aarteita, mutta tämä pöytä on siitä hauska, että se on aiemmin kuulunut sille tilalle, jossa tuolloin asuimme. Tilalta oli annettu tuo pöytä mökin mummolle, mutta ennen päätymistään 100-vuotiaaseen hirsiseen maataloon Etelä-Suomeen, se teki matkan aina menetetystä karjalasta asti. Vaikka olen modernin ystävä, tykkään yhdistellä joukkoon myös vanhaa. Muutamia antiikkisia kalusteita meillä täällä pyöriikin, ja etsii paikkaansa remontin keskellä. Eräät kalleimmistani, isäni entisöimät vankat antiikkituolit, tai ainakin yksi, vilahtivatkin tuolla edellisessä postauksessa.

Rakastan tuota pöytää ja sen jokaista naarmua, mustetahraa ja jälkeä. Kuinka monen perheen ateriat se on kantanut? Montako joulua, montako riitaa ja kyyneltä, montako sunnuntaiaamiaista? En maalaisi noita pieniä päiväkirjansivuja koskaan pois!

Alla näette muutaman lookin tältä kesältä ja syksyltä.

Aiemmin tyylimme oli kokonaisuudessaan vähän maalaisromanttisempi, asunnon vanha ilme vaati. Tykkäsin yhdistellä noita erilasia tuoleja. =)

Myöhemmin kesällä kaipasin vähän valoa, joten näpertelin lakanasta persoonallisen pöytäliinan. Sain myös mieleiseni tuolit (taas torilöytönä). Kehittelin taiteellisuushuuruissani modernit tabletit kehysämällä mieleistäni tapettia, jota ostin jämärullan Prismasta parilla eurolla. Tämä kattaus oli meillä pitkään käytössä, lasilevyt oli niin helppo pyyhkiä ja rakastin niin tuota hohdokkaan modernia ilmettä.

Tässä näkyy tuo kehyksissä oleva tapetti tarkemmin. Kuin kivilaattaa!

Näin syksyn tullen halusin taas puupinnan esiin, ja olenkin tyytyväinen pelkistettyyn uuden vuodenajan kattaukseen. =)

Oliko joku erityisesti mieleenne? Kertokaa toki kommentteihin!

Kirpakoin syysterveisin,
Jeni

Sohva sai paikkansa

Heipä hei! Lupailin aiemmin näyttäväni teille lisää aarteitani sitä mukaa, kun saan siivoiltua kuvauskuntoon tätä remonttirypästä. Aiemmin esittelinkin teille Eero Aarnion Juttu-jakkaran, jonka sain käytettynä pilkkahintaan. Tänään saatte haukkoa henkeänne hämyisen puhelimella otetun kuvan edessä, nimittän TADAA!

Sain tämän Rolf Benzin design-sohvan ILMAISEKSI ja kotiinkuljetettuna (kympin taisin antaa bensarahaa), kun edellinen omistaja epätoivoisesti halusi tämän pois uuden tieltä. Istuinosan kangas oli tahrainen, mitä kaikkia vauvan pukluja, mutta minäpä sen puhdistin ensin huonekalupesuaineella ja lopulta pyykkikoneeseen tyrkäten. Kangas on muutoin oikein siistissä kunnossa, onhan se laadukasta ja vahvaa tekoa. Sakemanni siirtyi tänään lopultakin oikealle paikalleen olohuoneessa, ja tässä onkin oikein mukava lekotella ja tehdä päivitystä ketarat oikosenaan ja  tietsikka sylissä. =)

Mitäs pidätte? Hot or not? ;)

Jeni