Pöytä on varmaan melkolailla Suomen ikäinen. Sain sen vanhemmiltani, ja se on heille päätynyt kesämökin oston yhteydessä, kun myyjä jätti enimmän osan kalusteista kohteeseen. Sieltä löytyi muitakin aarteita, mutta tämä pöytä on siitä hauska, että se on aiemmin kuulunut sille tilalle, jossa tuolloin asuimme. Tilalta oli annettu tuo pöytä mökin mummolle, mutta ennen päätymistään 100-vuotiaaseen hirsiseen maataloon Etelä-Suomeen, se teki matkan aina menetetystä karjalasta asti. Vaikka olen modernin ystävä, tykkään yhdistellä joukkoon myös vanhaa. Muutamia antiikkisia kalusteita meillä täällä pyöriikin, ja etsii paikkaansa remontin keskellä. Eräät kalleimmistani, isäni entisöimät vankat antiikkituolit, tai ainakin yksi, vilahtivatkin tuolla edellisessä postauksessa.
Rakastan tuota pöytää ja sen jokaista naarmua, mustetahraa ja jälkeä. Kuinka monen perheen ateriat se on kantanut? Montako joulua, montako riitaa ja kyyneltä, montako sunnuntaiaamiaista? En maalaisi noita pieniä päiväkirjansivuja koskaan pois!
Alla näette muutaman lookin tältä kesältä ja syksyltä.
Aiemmin tyylimme oli kokonaisuudessaan vähän maalaisromanttisempi, asunnon vanha ilme vaati. Tykkäsin yhdistellä noita erilasia tuoleja. =)
Myöhemmin kesällä kaipasin vähän valoa, joten näpertelin lakanasta persoonallisen pöytäliinan. Sain myös mieleiseni tuolit (taas torilöytönä). Kehittelin taiteellisuushuuruissani modernit tabletit kehysämällä mieleistäni tapettia, jota ostin jämärullan Prismasta parilla eurolla. Tämä kattaus oli meillä pitkään käytössä, lasilevyt oli niin helppo pyyhkiä ja rakastin niin tuota hohdokkaan modernia ilmettä.
Tässä näkyy tuo kehyksissä oleva tapetti tarkemmin. Kuin kivilaattaa!
Näin syksyn tullen halusin taas puupinnan esiin, ja olenkin tyytyväinen pelkistettyyn uuden vuodenajan kattaukseen. =)
Oliko joku erityisesti mieleenne? Kertokaa toki kommentteihin!
Kirpakoin syysterveisin,
Jeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Heitä rohkeasti lappu luukusta sisään! =) Aina on kiva saada kirje tai kortti. <3