Näin taltutat persoonallisen kylpyhuoneesi

Lopultakin tartuin telanvarteen.

Meidän rakkaassa vuokra-asunnossamme on sellainen ihanuus kuin 70-luvun kylpyhuone. Seinät olivat alkuperäisessä kunnossaan: jonkin sortin maalattua peltiä, kaksi niistä harmaita ja kaksi tummahkoa vihreää syvennyksineen. Lattia on tummanvihreää muovimattoa. Ihanaa, raikasta, valoisaa ja puhdasta, eikö vain! No, persoonallista ainakin.

Ostimme pönikän Tikkurilan Luja-maalia vaatekomeron lattialle säilytykseen. Nyt sitten lopulta rohkenin siihen toissapäivänä tarttua ajatellen, että tähän torstaihin mennessä saisin vanhempieni vierailulle valmiiksi kylppärin. No ihan niin ei käynyt, parista seinästä puuttuu viimeinen ja ehkä toisiksiviimeinenkin kerros. Liukkaalle pinnalle tuo Luja ei ottanutkaan helposti kiinni ilman erillistä pohjamaalia (otaksuin, etten tarvitsisi sellaista, kun alla oli jo maalipinta). Lisäksi tuo vihreän sävy on sen verran tumma, että kuultaa vielä parinkin kerroksen takaa. Vähän jänskättää, tuliko mokattua kun en sitä pohjamaalia sinne laittanut. Kestääkö pinta? Iiks.

Lattia on yhä oma ihana, alkuperäinen, retro ja… no, vihreä itsensä. Vihreä on kuulemma nyt muotiväri sisustuksessa, mutta jotenkin ei ole minun silmäni vielä onnistunut ihastumaan… Ainakaan tuolla tavalla käytettynä! =D

Vähän pohdin, josko sitten hankkisin lattianpiilottimeksi puisia puutarhalaattoja tai jotakin. Jää nähtäväksi. Todennäköisesti nuukuus ja saamattomuus iskee ja senkin ajatuksen eteneminen käytännön asteelle vie vähintään puolisen vuotta. Vähän mietin myös tuonne ammeen ympärille kiviä… 

Ja nyt niitä kuvia! Valitettavasti unohdin ottaa ennen-kuvat, eikä sattuneesta syystä aiemminkaan ole juuri tullut kylppäriä kuvattua. Tämä ensimmäiseksi kuvaksi laittamani löytyi kuitenkin jostain tuolta syövereistä, ja siitä näette tuon seinän alkuperäisen sävyn. Kuvitelkaa vain se kaikkialle sinne, missä nyt näette valkoista, ja ensi yön kylmänhikinen kiemurtelupainajainen on taattu! <3

Ennen...

Jälkeen. Suihkautin tuon naulakonkin kultaiseksi ohimennen.

2 minuuttia kahdesti päivässä!

Vähän yleiskuvaa. Toin lattialle kuitenkin pehmoisemman maton lohdutukseksi.

Tuo kaappi on, yllätysyllätys, löytö Torista. Toiselle ovelle pitäisi vähän tehdä operaatiota, kun ei pysy kiinni. Ajattelin muuten päällystää tuon kannen marmorikuvioisella kontaktimuovilla, tai ostaa ihan marmorilaattaa. Onko teillä kokemusta sisustuskontaktimuoveista? Ajavatko asian? Kestävätkö? Ovatko teennäisen näköisiä?

Kyllä tästä vielä valmis tulee, ehkä viikonlopun aikana! BTW, jos joku on muualla blogimaailmassa tai sosiaalisessa mediassa tullut tietoiseksi pyykkikriisistämme (pyykkikone hajosi juuri, kun muutaman reissun ja laiskuuden vuoksi pyykkiä on kertynyt ennätysmäärä, kirjaimellisesti vuori), niin tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa se on, UUSI KONE! <3 Ai kun se kiiltää. Oi onnea, kohta sitä saa vaatetta päälle. ;)

<3 Jeni